Tere tulemast Red Bulli Whiteout

Rami Lappalainen ehdotti muutama viikko sitten reissua lahden toiselle puolelle "etelä helsinkiin" Red Bullin järkkäämiin reilikisoihin. Edellisestä Tallinnan reissusta oli ehtinyt vierähtää jo tovi ja koska mukaan oli lähdössä lupaavia junnuja ei asiaa tarvinnut juurikaan miettiä.

Tallinnassa homman nimi oli reilien hinkkaaminen vanhan kaupungin laidalla sijaitsevassa Skoone Bastion puistossa. Kisaformaatti oli joukkuekisa, eli kolme vetäjää per joukkue ja kisaraneissa kaikki veti enemmän tai vähemmän samaan aikaan. Jonkun sortin kuviolaskemisesta oli siis kyse. Suomesta mestoilla oli sekä lauta että sivakkasarjan edustajia sekä asiaankuuluvaa mediaa niin printti kuin televisiopuoleltakin.

Suomen suksiryhmän nimi oli Team Härmä johon kuului Okko Raitanen, Verneri Hannula ja Aleksi Laitinen. Rami hoiti härmän poikien kuvaamisen ja mä tyydyin aiheuttamaan yleistä hämmennystä ja pahennusta videokamera kädessä. Muilla laskijoilla oli toinen toistaan samanlaisempaa nu rave relettä päällä, mutta koska vanha kettu Lappalainen oli päättänyt että Suomalainen ei jää huomaamatta, hoitivat härmän pojat sivakoimisen jussipaidat päällä.

Rata koostui lähtölavasta, pikku nokasta, pressiboksista, reilistä, isosta ja pitkästä tynnyristä ja loppupöydästä. Pituutta oli ehkä 150m ja korkeutta jokunen metri. Alkuun kun saavuimme paikalle rata näytti hyvinkin akuutilta, mutta kun kaiteista kiihottuvat juniorit päästettiin vapaaksi, osoittautui rata oikein toimivaksi. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä ja lumi suli niin että alapuolen talon kellarissa tulvi, ei vauhti loppunut kesken. Kaikkiin härveleihin sai hyvin vauhtia ja jokaisella ranilla pystyi rykimään kolme-neljä eri trikkiä.

Suomen pojat lumilautasarjassa ryssivät karsintaraninsa ja siirtyivät yleisön puolelle finaaleja seuraamaan. Sinänsä harmi, sillä taso lautafinaaleissa oli melko akuutti ja suomalaisen lumilautailun tietäen suomipoika olisi spänkännyt normitilanteessa kahden käden voimalla. Toisaalta taas, ei tuntunut härmän lautailijoita haittaavan vodkaredbullin ryystäminen katsomon puoleltakaan, varsinkin kun kyseisen toimituksen joutui hoitamaan turvamiehiltä salassa.

Suksipuolella osanotto oli laimeampaa ja näinollen finaalit hoidettiin ilman karsintoja. Kisoissa ei mitään yllätyksiä nähty, vaan homma hoidettiin kotiin tyylikkän suvereenisti. Baltian laskijat jäivät nuolemaan sormiaan kun Team Härmä ryösti jokaisen hiitin enemmän tai vähemman näytöstyyliin. Yleisöllä oli kivaa ja Suomen pojilla tais olla jokunen pissisfanikin katsomossa. Palkinnoksi Okko, Verneri ja Aleksi kävivät pokkaamassa hienon lasisen pokaalin ja tukon rahaa.


Iltahommat Red Bull oli järkännyt Prive nimiseen tanssiluolaan, ja kuten arvata saattaa, tarjolla oli jokunen yksikkö ilmaista vodkaredbullia. Ja siitähän me pojat otettiin kaikki irti..

Videokamera on oleellinen kalu elokuvan teossa

Tässä on jo jonkun aikaa pyörinyt mielessä oman "kokopitkän" boulderpätkän kuvaaminen, mutta kunnollisen kameran puuttuminen on tehnyt hommasta vähintäänkin haasteellista. Kaikki toinen toistaan akuutimmat pätkät mitä tuli viime kesänä kuvattua kuvattiin jonkun sortin Nokian luurilla, ja kuten arvata saattaa, ei jälki ollut mitenkään mieltä ylentävää. Meininki toki oli sitäkin parempaa, eli ei se laatu vaan ne promillet.

Joulun jälkeen päätin kuitenkin aktivoitua ja viedä pullot kauppaan jotta saisin hankittua oikean kameran. Hyvää ja omaan talouteen sopivaa kameraa metsästäessä tuli kahlattua netti päästä päähän ja mitä sekavimmatkin videokamerasaitit tuli rullattua läpi. Nykyajan ostaminenhan tapahtuu netissä kaksi kuukautta selvittäen ja sen jälkeen tavara kaupasta hakien ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan kaupan henkilökunnalle. Jotkut jopa tilaavat tuotteensa netistä, mutta pieni patriootti olkapäälläni ei anna isännän sorsia kivijalkamyymälöitä.

Tarkoitukseen sopiva kamera löytyi lopulta niinkin epätavallisesta yhdistelmästä kuin Verkkokauppa ja Canon. Kameran malli on HF10 ja kaksi merkittävintä ominaisuutta ovat AVCHD formaatti ja flash muisti. Kamerassa siis kuvaa full hd laatuista pätkää eikä siinä ole nauhoja, kovalevyjä tai vastaavia osia jotka totuttuun tapaan räjähtävät juuri kun kaverisi pääse kuusi vuotta vanhan projektinsa.

Kameran tallennusmediana toimii hyvinkin yleinen ja jopa jonkun sortin standardin asemaan päässyt SD muistikortti. Koska muistikortit ovat leipääkin halvempia näinä päivinä, ei tallennuskapasiteetti ole ongelma vaikka HD laatuinen video viekin paljon tilaa. Kortteja on myös suhteellisen paljon kätevämpi hillota kuin DVD levyjä, kasetteja tai vastaavia kivikautisia tallennusmedioita. 16Gb SDHC Class 6 kortti maksaa vajaat kolme kymppiä. Kortin lisäksi kamerassa on 16Gb kiinteää flash muistia.

Vaikka videokamera on tärkeä varuste, varsinkin boulderoinnin kuvaamisessa melkein yhtä tärkeä on kunnon laajakulmalinssi. Linssin avulla pääsee lähemmäksi kuvattavaa kohdetta ilman että joku raajoista jää kuvan ulkopuolelle (epämuodostuneimmilla käsiapinoilla raajoja jää kuvasta ulos tehtiin asialle mitä tahansa). Laajiksiakin on joka lähtöön, mutta koska linssi on kameran tärkein osa niin mitä tahansa kuraa ei kannata ostaa. Valinnan joutuu myöskin tekemään suurennuskertoimen kanssa eli haluaako kunnon kalansilmän jossa maailmaa katsotaan ovisilmän läpi vai maltillisemman linssin joka ei vääristä mutta jeesaa silti lähikuvaukseen.

Kun kamerapaketti on kasassa tulee kysymykseen mitä erilaisimmat viritykset jalustoiksi ja telineiksi joilla kamera saadaan tungettua toivottuihin kuvakulmiin. Jalusta ja kuvauskepin säätäminen on kuitenkin vielä kesken, eli siitä aiheesta ei juurikaan tarinaa irtoa. Alla kuitenkin yksi full hd kännykällä kuvattu pätkä viime kesältä. Toivotaan että jatkossa materiaali on vähän skarpimpaa..